Harva saunaan liittyvä sanapari saa aikaan yhtä paljon väittelyä kuin vihta ja vasta. Kumpi on oikein? Yhdestä asiasta sen sijaan lähes kaikki ovat yhtä mieltä: ilman vihtomista tai vastomista saunasta puuttuu jotain olennaista. Mistä perinne on saanut alkunsa, miksi se tuntuu niin hyvältä ja miten sidotaan täydellinen vihta? Ja vasta?
Alkuun paljastus: kummankin termin puolustajat ovat oikeassa. Sanat “vihta” ja “vasta” kuuluvat molemmat yleiskieleen ja ne löytyvät nykysuomen sanakirjasta.
Molemmat ovat myös vanhoja sanoja; sekä vihta että vasta ovat kuuluneet suomen kieleen jo pitkään. Kielentutkijoiden mukaan “vihta” mitä luultavimmin juontuu venäjänkielisestä sanasta “víhot́”, joka tarkoittaa muun muassa olkitukkoa. Toisaalta se voi olla myös itämerensuomalaista perua ja johdettu verbistä viuhtoa. Sanaa “vasta” puolestaan on arveltu lainatuksi skandinaavisten kielten “kvast”-sanasta.
Diakronisen kielitieteen dosentti Mikko K. Heikkilän mukaan asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Ruotsissa on vanhastaan käytetty sanaparia “kvist” ja “kvast”, jossa edellinen tarkoitti alun perin pientä oksaa, jälkimmäinen puolestaan lehdellistä oksakimppua – vihta ja vasta siis.
Asiaa hämmentää entisestään se, että väitetysti venäläisperäinen “vihta” on vakiintunut länsisuomalaisten käyttöön, kun taas skandinaavista alkuperää edustava “vasta” taas on käytössä Itä-Suomessa. Raja kulkee suunnilleen Porvoo-Oulu-Rovaniemi -linjalla. Eli se siitä kielen maantieteellisestä logiikasta.
Vihtominen/vastominen on tuhansia vuosia vanha perinne
Vihtominen ja vastominen on ikivanha, jopa esihistoriallinen tapa. Se mielletään vahvasti suomalaiseksi perinteeksi, mutta samaa lehtevistä oksista sidottua kimppua on hyödynnetty puhdistautumisessa niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin. Jos meillä kinataan kahdesta sanasta, voi vain kuvitella, kuinka monta eri nimeä lukuisat intiaaniheimot ovat aikoinaan kimpuillensa antaneet.
Pohjoismaissa vihtoihin/vastoihin sidottiin aikoinaan muun muassa koivun, tammen, lehmuksen, pihlajan, pajun, katajan ja mustaherukan oksia, suopursujen varsia, yrttejä ja jopa nokkosia, kunnes myöhemmin valmistusmateriaaliksi vakiintui pääasiassa koivu.
Erityisen voimalliseksi miellettiin vihta/vasta, joka koottiin keskikesällä uudenkuun aikaan tai kolmen tien risteyksessä kasvavan puun oksista.
Vihtominen/vastominen kuului olennaisena vanhoihin suomalaisiin puhdistusriitteihin, joilla palautettiin “pahansuopien tai kateellisten ihmisten pilaama naimaonni sitä potevilta”. Entisaikojen uskomusten mukaan vihta/vasta oli ”tulen tuttu ja kiuaskivien koskettelema”, auttoi sairauksien ehkäisemisessä ja vaikutti myös ihmisen tunne-elämään.
Vihtomisella/vastomisella uskottiin olevan sekä kehoa virkistävä että mieltä puhdistava vaikutus. Kansanparannuksessa vaiva pyrittiin kirjaimellisesti vihtomaan pois kehosta.
Uskomuksista suurin osa on karissut pois aikojen saatossa, mutta vihtominen/vastominen on jäänyt osaksi suomalaista saunakulttuuria. Enää ei voida puhua kiinteästä osasta – osasyynä perinteen katoamiseen ovat yleiset saunat, sillä esimerkiksi taloyhtiöiden saunoissa ja uimahalleissa vihtominen/vastominen on yleensä kielletty.
Vihtomisen/vastomisen terveysvaikutukset
Jotain hyvää vihtomisessa/vastomisessa on – eihän tapa muutoin olisi siirtynyt sukupolvilta toisille.
Vihtomisen/vastomisen vaikutuksia on kuitenkin vaikea erottaa itse saunomisen terveyshyödyistä tai ikiaikaisen perinteen noudattamisen nostattamasta mielihyvästä.
Yhtä mieltä voidaan kaiketi olla kuitenkin siitä, että itse vihtominen/vastominen sekä sen aikaansaama koivunlehdistä leijaileva tuoksu rentouttavat. Ja rentoutumisen terveyshyödyt taasen ovat kiistattomat. Tutkimusten mukaan rentoutuminen muun muassa laskee leposykettä, alentaa verenpainetta, vähentää stressihormoni kortisolin määrää, laukaisee lihasjännityksiä, lievittää kipua, parantaa unta ja vahvistaa immuunijärjestelmää.
Mikäli siis vihtomisella/vastomisella on terveyshyötyjä, ovat ne mitä todennäköisimmin psykofyysisiä, eli kokonaisvaltaisia.
Vihtomisen/vastomisen mahdolliset hyödyt pähkinänkuoressa
- Vilkastuttaa ihon pintaverenkiertoa.
- Poistaa kuollutta ihosolukkoa ja puhdistaa ihoa.
- Rentouttaa lihaksia ja mieltä.
- Saattaa vahvistaa immuunijärjestelmää.
- Voi helpottaa lihas- ja niveljäykkyyden tunnetta.
- Tuoreen koivun tuoksu lisää saunomisen rentouttavaa vaikutusta.
- Yhdessä saunomisen kanssa vihtominen/vastominen auttaa palautumaan arjen kiireistä ja vähentää stressin tunnetta.
Paras vihta/vasta valmistetaan juhannuksen tienoilla
Yleisesti sanotaan, että paras vihdan/vastan tekoaika on juhannuksen tienoilla. Sitä ennen koivun lehdet ovat pieniä ja pehmeitä, kun taas keskikesän jälkeen ne irtoavat herkemmin. Oikeaan aikaan tehty vihta/vasta kestää useampia saunakertoja eikä roskaa saunaa juuri lainkaan.
Tuore vihta/vasta säilyy maljakossa tai vesiämpärissä muutaman päivän. Mutta jos vihtomisesta/vastomisesta haluaa nauttia myös muina vuodenaikoina, voi sen pakastaa. Tällöin vihta/vasta kiedotaan tiiviisti muovikelmuun ja käärityt rullat nostetaan pakastimeen. Ennen käyttöä vihdat/vastat sulatetaan upottamalla ne noin kymmeneksi minuutiksi kylmään veteen.
Pakastamisen sijaan vihdan/vastan voi myös kuivattaa viileässä, pimeässä ja ilmavassa tilassa joko pystyasennossa tai riiputtamalla. Niitä voi myös latoa laatikkoon kerroksittain, mutta silloin kerrosten väliin tulee ripotella karkeaa suolaa homehtumisen estämiseksi. Kun kuivatun vihdan/vastan ottaa käyttöön, haudotaan sitä muutaman tunnin ajan kädenlämpöisessä vedessä.
Alaan vihkiytyneet tietävät kertoa, että talvivihta-ainekset kerätään nousevan kuun aikana, eli reilun viikon kuluttua uudesta kuusta, kun lehdet ovat jo täysikokoisia.
Rauduskoivu vai hieskoivu?
Perinteinen saunavihta/-vasta tehdään, kuten edellä jo todettiin, koivusta.
Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kolme koivulajia: rauduskoivu, hieskoivu sekä vaivaiskoivu. Riippakoivu on yksi rauduskoivun erikoismuodoista. Yleisesti parhaana vihta-/vastapuuna pidetään rauduskoivua, ei kuitenkaan riippakoivua. Rauduskoivun kolmiomaiset ja sileät lehdet ovat kestäviä ja pysyvät hyvin oksissa kiinni.
Hieskoivun vahvuutena taasen on tuoksu; sen pyöreämmät ja hieman karvaiset lehdet tuoksuvat voimakkaammin kuin rauduskoivun lehdet. Jos siis haluaa yhdistää kestävyyden ja runsaan koivun tuoksun, voi vihdan/vastan sitoa pääosin rauduskoivusta ja lisätä sen keskelle muutaman hieskoivun oksan.
Vihtamestari Pentti Hakalan mukaan kestävimmät vihdat/vastat saadaan aikaan kuivilla alueilla kasvaneista koivuista.
Muista kuitenkin, ettei oksien katkominen elävistä puista kuulu jokaisenoikeuksiin, vaan siihen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Omalta maalta oksia saa luonnollisesti kerätä.
Paras vihta on makuasia
Todettakoon, että ainoaa oikeaa vihdan/vastan sitomistapaa ei ole olemassa – perinteitä on lukuisia. Paras lopputulos riippuu pitkälti tekijän ja käyttäjän mieltymyksistä.
Vihta/vasta on yleensä 40–60 senttimetriä pitkä, mutta tässäkin maku ratkaisee; toiset pitävät pitkistä ja siroista versioista, kun taas toiset suosivat lyhyempiä ja tuuheampia.
Jos taas kaipaa napakampaa tuntumaa, voi koivunoksien joukkoon lisätä muutaman katajanoksan.
Koivunvihta/-vasta tuoksuu jo valmiiksi – kiitos koivun eteeristen öljyjen – mutta tuoksuja voi muunnella laittamalla koivunoksien joukkoon muutaman oksan vaikka suopursua, eukalyptusta tai minttua.
Näin sidot vihdan/vastan
- Vihtaa/vastaa varten tarvitset kahta erilaista oksaa: vihdasoksia sekä sidosoksan. Vihdasoksat ovat yleensä noin 60 senttimetriä pitkiä oksia, ja niissä on täysikasvuiset ja ehjät lehdet. Keskimääräiseen vihtaan/vastaan tarvitaan noin 40 vihdasoksaa. Sidosoksiksi valitaan yli metrin mittainen, ohut ja taipuisia koivuntaimi.
- Ennen sitomista sidosoksa pehmennetään kiertämällä se notkeaksi. Halutessaan sidosoksan voi myös kuoria veitsellä.
- Ennen kokoamista poista vihdasoksien tyvestä lehdet ja sivuhaarat noin 10–15 senttimetrin matkalta. Lehdet kannattaa irrottaa veitsellä, ei repimällä, jotta oksat eivät vahingoitu.
- Kokoa oksat tasaiseksi, viuhkamaiseksi kimpuksi. Tässäkin vaiheessa koulukuntia on useita. Osa sitojista asettelee oksat vuorotellen eri päin. Toisten mielestä lehtien nurjan puolen kuuluu jäädä ulospäin, jolloin lehdet eivät tartu vihtomisen/vastomisen aikana ihoon. Toiset taas suosivat kiiltävän lehtipinnan jättämistä ulospäin, jolloin lopputuloksesta tulee pehmeämpi.
- Kun oksat ovat paikoillaan, tehdään kädensijan ensimmäinen sidos. Työnnä kuoritun sidosoksan terävä pää oksakimpun läpi aivan lehtien alapuolelta. Tee sidosoksaan jälleen hieman kierrettä, kierrä se kaksi kertaa oksakimpun ympäri siitä kohdasta, josta haluat kädensijan alkavan. Pujota sidoksen pää kierrosten alta ja kiristä huolellisesti.
- Toinen sidos tehdään kädensijan alaosaan – jatka samalla sidosoksalla. Työnnä sidosoksan pää oksien suuntaisesti alaspäin ja pujota se haluamastasi kohdasta kimpun läpi toiselle puolelle. Kierrä side oksien ympäri, solmi ja kiristä.
- Tasaa puukolla oksien päät. Työnnä sidoksen pää oksien sekaan, jätä sidokseen pieni lenkki ripustamista varten.
Näin vihdotaan/vastotaan
- Vihtomisen/vastomisen tärkein sääntö on yksinkertainen: sen pitää tuntua miellyttävältä. Tarkoitus on rentouttaa kehoa, ei aiheuttaa kipua. juuri sopivan kokoinen – riittävän tilava, muttei liian suuri.
- Anna kehon lämmetä rauhassa ennen vihtomista/vastomisen. Heitä löylyä. Kun iho on lämmin ja hikoilu on alkanut, on aika kaivaa vihta/vasta esiin.
- Kauho vihdalla/vastalla ylhäältä lämmintä ilmaa kohti itseäsi tai vihdottavaa/vastottavaa. Aloita jaloista ja etene ylöspäin, jonka jälkeen palaa takaisin jalkoihin.
- Muista käsitellä lopuksi myös jalkapohjat, kädet sekä kämmenet.
- Voit lisätä vihtomisen/vastomiseen intensiteettiä, mikäli se tuntuu miellyttävältä.
- Käytön jälkeen huuhtele vihta/vasta kylmällä vedellä ja ripusta kuivumaan.
LockCorner – oma sauna, omat löylyt, oma vihta/vasta
Vihta tai vasta kuuluu parhaimmillaan saunaan, jossa siitä saa nauttia ilman rajoituksia. Oma pihasauna tarjoaa siihen parhaat puitteet – ei aikarajoja, ei kieltoja, vain löylyt juuri silloin kun itse haluat.
LockCornerin Toimela– ja Kiekerö-saunatuvat nousevat elementeistä jopa päivässä ja jäljelle jää vain yksi kysymys: käytetäänkö siellä vihtaa vai vastaa?