Etelä-Savon pienipiirteisistä maisemista ei hevin laakeita aukeita löydy, mutta Tertin kartanon pihalta puoli kilometriä lounaaseen polun varrelta avautuu avara peltomaisema. Sen reunoja myötäilevät metsäneläinten vakiintuneet reitit: kettuja, kauriita, hirviä ja ilveksiä etunenässä, supikoiriakin joskus. Keväisin kurjet laskeutuvat pellolle tanssimaan soitimensa hanhien pysähtyessä jaloittelemaan ennen seuraavaa etappia. Löytyypä aukean laidalta myös muinaishauta.
Mukavissa maisemissa liikkuu paljon koiranulkoiluttajia. Myös kartanohotellin vieraat suuntaavat usein kävelylle luontoon, eväät ja jokaisesta hotellihuoneesta löytyvät kiikarit repuissa.
1500-luvulla Hintsalan rusthollina tunnettu Tertin kartano toimi vuosisatoja maa- ja metsätilana, kunnes viitisenkymmentä vuotta sitten tilalla käynnistettiin matkailutoiminta. Nykyisin Tertti tunnetaan paitsi viihtyisästä hotellista pihapiireineen, myös kansainvälisesti noteeratusta huippuravintolastaan, jonka keittiö ammentaa – totta kai – omien peltojen, kasvimaiden ja puutarhojen sadosta ympäri vuoden.
Tertissä vierailu ei tarkoitakaan pelkkää yöpymistä ja illallista, vaan kokonaisvaltaista kokemusta.
– Kaupunkihotelli on kaupunkihotelli, ja Terttiin tulevat he, ketkä kaipaavat ympärilleen luontoa, väljyyttä ja rauhaa, kertoo kartanoa jo neljännessä sukupolvessa isännöivä yrittäjä Matti Pylkkänen.
Arboretum, metsäteatteri ja savolainen kepponen
Luonto on Tertissä läsnä monin tavoin. Kartanon mailla sijaitsee muun muassa seitsemänkymmenen puuvartisen kasvin arboretum ja metsäteatteri. Osa puista on istutettu juhlatilaisuuksien yhteydessä maineikkaiden henkilöiden nimikkopuiksi. Yksi kartanoalueen maamerkeistä on pienen mäen päällä, peltoaukean keskellä sijaitseva suuri keinu, jota Pylkkänen kuvaa savolaiseksi kepposeksi.
Vaikkei varsinainen kyläkeinu olekaan, kertoo se hyvin, miten kartanossa suhtaudutaan perinteisiin. Pihapiirin rakennukset on kunnostettu pieteetillä, ja puutarha sekä lähiympäristö on palautettu 1800-luvun lopun muotoon.
Se ei kuitenkaan estä menemästä eteenpäin ja kokeilemasta uutta.
– Olemme avoimia uusille ideoille, kunhan ne vain sopivat tähän ympäristöön, Pylkkänen jatkaa.
Perinteinen materiaali, uusi tapa rakentaa
Peltoaukean laidalle eläinten ruokintapaikan läheisyyteen massiivihirrestä rakennettu luonnon tarkkailumaja on tästä oiva esimerkki.
Perinteisesti hirsirakennusta kootaan kuin kolmiulotteista palapeliä, hirsi kerrallaan ja kulmista ristikkäin, mutta luontotarkkailumaja toteutettiin LockCornerin tehtaalla valmistetuista hirsiseinäelementeistä. Elementit kiinnitettiin työmaalla toisiinsa saman yrityksen kehittämällä ja koko hirsirakentamisen mullistavalla hirsikulmatekniikalla. Kartanon omista haavoista rakennettu maja oli valmis alle kolmessa tunnissa.
– Ei tässä mikään kiire ollut, mutta olihan se vänkää seurata, miten nopeasti se nousi. Konemies vähän ruoppasi pohjia. Sen jälkeen elementit laskettiin viipale kerrallaan paikoilleen ja katto laskettiin päälle – se oli siinä, kertoo Pylkkänen edelleen hieman ihmeissään.
Rakentamisen vauhti oli ripeä, mutta lopputulos saa Pylkkäsen mukaan harmaantua ja sulautua rauhassa osaksi maisemaa.