Hirsihuvila – missä mökki loppuu ja huvila alkaa?

Varhaiset pitsihuvilat olivat hyvin koristeellisia.

Hirsihuvila. Jo sanassa on jotain enemmän kuin hirsimökissä. Mutta mikä tekee hirsirakennuksesta huvilan? Onko se vain hirsimökki paremmissa tamineissa? Ja voisiko omaa hirsimökkiä kutsua huvilaksi – vaikka ihan huvin vuoksi.  

Huvilaelämällä on pitkät juuret. Ne ulottuvat kahden vuosituhannen taa antiikin Roomaan, jossa vauras yläluokka pakeni kaupunkien kuumia kesiä rakennuttamiinsa huviloihin veden äärelle ja maaseudun rauhaan. 

Huvilakulttuuri levisi ja saapui muutaman tuhannen vuoden viiveellä myös Pohjoismaihin, kun kaupunkiin asettunut aatelisto kaipasi sekin kesän ajaksi takaisin luonnon ääreen. Kesähuviloita nousi Tukholman saaristoon 1600-luvulla, Helsingin saaristoon, ympäristöön ja etenkin Suomen länsirannikolle vuosisata myöhemmin. 

Aluksi huvilaelämä oli harvojen herkkua, mutta vähitellen joukko kasvoi. Suomessa huvilakulttuuri yleistyi toden teolla 1800-luvun lopulla, kun aatelisten lisäksi myös vaurastuva porvaristo halusi oman kesäasuntonsa. Kehitystä vauhdittivat osaltaan höyrylaivaliikenteen ja rautateiden kehittyminen. 

Varakkaat rakensivat itselleen hirsihuvioita maaseudulle sekä saaristoon.

Eikä huvilalle ei lähdetty vain piipahtamaan, vaan siellä viihdyttiin koko kesä. Mukaan pakattiin liinavaatteiden ja astiastojen lisäksi muutakin irtaimistoa, ja kaupunkiin palattiin vasta syksyn tullen.

Kesäpäivät kuluivat kevyesti puuhastellen, uiden, seurustellen ja vieraita kestiten, kun taas isäntäväen mukana huvilalle muuttanut palvelusväki huolehti arjen askareista ja huvilan kunnossapidosta.

Huvilalle tultiin ennen kaikkea huvittelemaan, mistä jo paikan nimikin kielii. Termi ”huvila” on 1800-luvulla käyttöön otettu uudissana, joka on johdettu sanasta ”huvi”.

Hirsihuvilat olivat aikansa katseenvangitsijoita

Huvilat rakennettiin pääosin hirsirunkoisiksi, ja ulkopuolelta ne verhoiltiin laudalla. Inspiraatiota arkkitehtuuriin haettiin niin Keski- ja Etelä-Euroopasta kuin Yhdistyneestä kuningaskunnastakin. Suomessa esikuvina toimivat myös aateliston kartanot. 

Tyylisuunnat vaihtelivat ajan ihanteiden mukana empirestä renessanssiin ja jugendista klassismiin. Lasiverannat, erkkerit, parvekkeet, tornit, polveilevat pohjaratkaisut ja koristeelliset julkisivut tekivät huviloista yksilöllisiä ja näyttäviä, usein varsin hulppeitakin käsityötaidon näytteitä.

Näyttävimmissä huviloissa koristeellisuus vietiin niin pitkälle, että niitä alettiin kutsua pitsihuviloiksi. Joukkoon mahtui tosin myös yksinkertaisempia ja vaatimattomampia huviloita, joissa koristeita oli vähemmän ja sisustuskin pidettiin simppelinä.

Hirsihuviloissa oli ennen koristeellisia yksityiskohtia.

Yhteistä huviloille kuitenkin oli käyttötarkoitus: niihin tultiin viettämään vapaa-aikaa – johon tavallisella talonpojalla ei juuri ollut mahdollisuutta. Ja olivathan ne kartanoita lukuun ottamatta muuhun rakennuskantaan verrattuna varsin komeita. 

Vaatimattomasta mökistä vapaa-ajan kodiksi

Termi “mökki” taasen tarkoitti alun perin vaatimatonta asumusta, eli tölliä. Vielä 1950-luvun Nykysuomen sanakirjassa sanaan liittyi köyhyyden ja vaatimattomuuden sävyjä, mistä kielivät esimerkiksi sanat “mökkipahanen” ja “mökin rähjä”. Mökki-sanalla ei ollut mitään tekemistä lomailun ja huvittelun kanssa. 

Nykyään mielikuva on lähes päinvastainen: mökki yhdistyy ennen kaikkea vapaa-aikaan ja se on usein taloudessa kakkosasunto. Yhteiskunnan vaurastuessa ja vapaa-ajan lisääntyessä mökkeilystä on tullut niin yleistä, että se on juurtunut osaksi kansallista identiteettiä ja sitä pidetään lähes koko kansan yhteisenä harrastuksena.

Mikä ennen oli vain herrasväen huvia, on nyt meidän muidenkin. Kaikilla ei tietenkään ole mahdollisuutta, mutta monella on. Ja onpa monesta tullut perinnön kautta mökkeilijä myös tahtomattaan. 

Kun ajatus kesäasunnosta levisi herrasväeltä tavallisen kansan pariin, myös kesäasuntojen koko ja arkkitehtoninen runsaus vähenivät. Harvalla oli tarvetta tai varaa torneihin, lasiverantoihin, polveileviin pohjaratkaisuihin ja pieteetillä tehtyihin koristeisiin. 

Huvilat siis kutistuivat ja yksinkertaistuivat tavallisen kansan käsissä – ne rakennettiinkin pitkälti itse. Kesäpaikassa saattoi olla vain muutama huone, sauna ja puucee, eikä mukavuuksilla juuri koreiltu. Huvilan sijaan tällaista vapaa-ajan paikkaa alettiin kutsua kesämökiksi.

Hirsimökki, hirsihuvila vai jotain siltä väliltä?

Sittemmin huviloiden ja mökkien rajat ovat menneet iloisesti sekaisin. Mökillä voi nykyään olla enemmän neliöitä kuin entisajan huviloissa ja ne on varusteltu yhtä hyvin kuin vakituinen koti. Ja huvilaksi voidaan kutsua hyvinkin pelkistettyä ja pientä vapaa-ajan asuntoa. 

Termit kertovatkin nykyään rakennuksen lisäksi paljon siitä, millaiseksi paikan itse miellämme. Jos vanhasta hirsihuvilasta riisutaan pois pitsit, tornit ja palvelusväki, jäljelle jää se tärkein: paikka, jonne vetäydytään viettämään vapaa-aikaa ja viihtymään.

Mennyt aika saa näkyä uudessakin 

Pitsihuviloiden ajoista on siis tultu pitkä matka, mutta niiden viehätys ei ole kadonnut minnekään. Päinvastoin, suoraviivaisen ja pelkistetyn rakentamisen rinnalle näyttää löytyvän jälleen kysyntää rakennuksille, joissa on enemmän muotoja, yksityiskohtia ja viittauksia menneeseen.

Hyvän esimerkin tarjoaa Vantaalle rakennettu kokonainen kaupunginosa, josta on tullut asukkaiden viihtyvyyden ja alueen suosion perusteella varsin onnistunut osoitus siitä, että vanhan ajan arkkitehtuurille on edelleen kysyntää.

Mennyt aika voi näkyä myös moderneissa hirsihuviloissa.

Vuosituhannen vaihteessa rakennettua Vantaan Kartanokoskea suunniteltaessa katse käännettiin tietoisesti taaksepäin: vaikutteita haettiin muun muassa 1920- ja 1930-lukujen arkkitehtuurista ja Helsingin Puu-Käpylästä.

Lopputuloksena syntyi värikäs ja polveileva kaupunginosa harjakattoineen, päätyineen ja koristeellisine yksityiskohtineen – ja alueesta on tullut asukkaiden keskuudessa hyvin suosittu.

Miksei sama ajatus toimisi hirsihuvilassakin? Modernin hirsihuvilan ei tarvitse tarkoittaa suorakaiteen muotoista rakennusta, suurta lasiseinää ja mahdollisimman vähäeleistä julkisivua.

Menneiden aikojen huviloista voidaan poimia kaikki se, mikä niissä edelleen viehättää: näyttävyys, vaihtelevat muodot, kuistit, terassit, erkkerit, erilaiset kattolinjat ja tunne siitä, että rakennuksessa on jotain erityistä ja katseltavaa joka suunnasta.

Moderni hirsihuvila – pitsiunelma vai minimalistin toiveiden täyttymys?

Tai sitten hirsihuvila voi näyttää aivan erilaiselta kuin 1800-luvun esikuvansa. Suuret ikkunat voivat korvata koristeelliset lasiverannat ja avara terassi vanhan huvimajan. Tornien, koristeleikkausten ja monimuotoisten kattolinjojen sijaan ilme voi syntyä pelkistetyistä muodoista ja selkeistä linjoista. Arkkitehtoninen rohkeus syntyy yksinkertaisuudesta. 

Modernista hirsihuvilasta saattaa löytyä suuria ikkunapintoja.

Selkeälinjaisuus syntyy paitsi rakennuksen muodosta myös pienemmistä rakenteellisista ratkaisuista. Yksi niistä on tapa, jolla hirret kohtaavat rakennuksen kulmissa. 

Perinteisessä ristinurkassa hirret jatkuvat kulman yli ja niiden päät jäävät näkyviin. Modernissa hirsihuvilassa voidaan sen sijaan käyttää niin sanottua nollanurkkaa, jossa ulkonevia hirrenpäitä ei ole ja kulmasta saadaan siisti ja linjakas. Nurkkaratkaisuista kerromme tarkemmin artikkelissamme Mikä ihmeen nollanurkka? – käsitteet haltuun ennen hirsitalon rakentamista.

Siinä missä vanhojen huviloiden hirsirunko jäi usein lautaverhoilun alle piiloon, tämän päivän hirsihuvilassa massiivihirttä ei tarvitse peittää. Päinvastoin, massiivihirsi saa näkyä ja toimia koko rakennuksen ilmeen lähtökohtana.

Hirsihuvila osaksi arkea

Mökki ei ole enää välttämättä paikka, jossa käydään vain kesälomalla ja muutamana viikonloppuna vuodessa. Hyvin varusteltu hirsihuvila voi toimia ensisijaisen kodin veroisena kakkoskotina, jossa vietetään pidempiäkin aikoja ympäri vuoden.

Kun mukana ovat kodin mukavuudet, toimivat työskentelytilat ja ympärivuotiseen käyttöön sopivat ratkaisut, raja kodin ja vapaa-ajan asunnon välillä alkaa väkisinkin hämärtyä.

Hirsihuvila voi toimia kakoskotina

Kakkoskodilta vaaditaan kuitenkin enemmän kuin perinteiseltä kesämökiltä. Toimiva keittiö, riittävät säilytystilat, kunnolliset peseytymis- ja saniteettitilat sekä mahdollisuus majoittaa perhettä ja vieraita tekevät pidemmästä oleskelusta sujuvaa.

Jos huvilalta tehdään etätöitä, tarvitaan lisäksi rauhallinen työpiste ja toimivat tietoliikenneyhteydet. Pohjaratkaisua kannattaakin miettiä jo suunnitteluvaiheessa sen mukaan, millaista arkea huvilalla halutaan elää.

Massiivihirsi sopii kakkoskotiin luontevasti. Puu tuo sisätiloihin lämpöä ja kodikkuutta, mutta samalla hirsipinnat tekevät huvilasta selvästi omanlaisensa ympäristön – kakkoskodin ei tarvitse tuntua ykköskodin kopiolta.

Suuret ikkunat, avarat yhteiset tilat ja yhteys terassille ja ympäröivään luontoon voivat puolestaan korostaa sitä, mitä huvilalta usein eniten haetaan: maisemanvaihdosta ja mahdollisuutta irrottautua tavallisesta arjesta.

Parhaimmillaan hirsihuvila onkin enemmän kuin paikka, johon lähdetään lomalle. Se on toinen koti, johon voi lähteä silloin, kun kaipaa maisemanvaihdosta – ja jossa viihtyy yhtä hyvin viikonlopun kuin kokonaisen kuukauden.

Voiko pienikin mökki olla huvila?

Huvila mielletään edelleen nykykielessä helposti suurehkoksi ja hyvin varustelluksi vapaa-ajan asunnoksi, mutta historiallisestikaan huvilarakentaminen ei pysynyt yhdessä koossa tai tyylissä. Jo 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa näyttävien huviloiden rinnalle alkoi tulla yksinkertaisempia rakennuksia, ja myös rakennusten koko pieneni. 

Siksi kiinnostavampi kysymys voikin olla neliöiden sijaan se, mitä rakennukselta halutaan.

Jos pieni hirsirakennus tarjoaa kaiken, mitä omalta vapaa-ajan paikalta kaipaa: tilan levätä ja nukkua, tehdä ruokaa, saunoa, viettää aikaa yhdessä ja katsella ikkunasta maisemaa,  miksei sitä voisi kutsua huvilaksi?

Hirsihuvila tai hirsimökki, yhteistä niille on yhteys luontoon.

Pienessä hirsihuvilassa jokaisella neliöllä vain on tavallista enemmän töitä tehtävänään. Hyvä pohjaratkaisu, riittävä säilytystila, suuret ikkunat, toimiva yhteys terassille ja tilojen monikäyttöisyys voivat saada kompaktinkin rakennuksen tuntumaan neliöitään suuremmalta.

Huvilan ei siis tarvitse olla suuri. Sen tulee olla vain omistajalleen riittävä.

Millainen on sinun hirsihuvilasi?

LockCornerilla hirsihuvila saa muotonsa massiivihirrestä. Patentoitu LockCorner-rakenne mahdollistaa massiivihirsien valmistamisen tehtaalla valmiiksi seinäelementeiksi, mikä nopeuttaa rakennuksen pystyttämistä tontilla. Lopputuloksena on tämän päivän tarpeisiin rakennettu hirsihuvila, jossa massiivihirsi näkyy ja tuntuu.

Lue lisää LockCornerista ja tutustu valmiisiin hirsihuvilamalleihimme! 

Laske alustava hinta projektillesi täältä

Laskurimme antaa sinulle alustavan arvion projektin kustannuksista ja aikataulusta. 

Jaa artikkeli:

Lisää aiheesta